Tokoilua ja fyssaria

Josko sitä päivittelis vähän meidän (toko)kuulumisia, kun viime viikon keskiviikkona oli ensimmäinen ohjattu toko Hervannassa. Teemana oli ihan vain kontakti, luoksetulo ja paikallaolo. Odotin, että Milo ei keskittyisi muhun ollenkaan, varsinkin kun ympärillä on koiria ja yksi tuttukin koira, jota Milo ei ole saanut tavata moneen viikkoon riekkumiskiellon vuoksi. Yllättäen kontakti löytyi ja Milo malttoi tehdä muutakin, kun tuijottaa muita koiria (vaikka teki se siis sitäkin). Luoksetuloa se ei tosin malttanut tehdä ohjaajan seistessä vieressä (hänkin Milolle tuttu), mutta kun oltiin kahdestaan niin teki hyvin. Tulee vaan aika vauhdilla eteen ja osuu kyllä muhun, mutta ei paukahda ihan päin kuitenkaan. Saatiin vinkiksi, että kumartuisin itse Miloa kohti, josko se hidastais vähän vauhtia, mutta kun koitettiin niin ei toiminut. Ei paljoa auttanut, vaikka kuinka kummarruin kohti. Mut jos tulee hallitusti eteen ja koskee ohjaajaan, niin haittaakse? Kisoissa siis. Paikkamakuuta tehtiin muutamaan otteeseen (kesto vaihteli minuutista kahteen ja välimatka noin pari metriä) ja otettiin käyttöön takapalkka. Katsekontaktista kehuin maltilla ja jos vilkuili muualle, niin nätisti sanoin, ettei ole sallittua. Tätä vain vahvistetaan, niin hyvä tulee!

Eiliset tokot oli peruttu, mutta mentiin kuitenkin Peltsun koululle Milon ja Joonaksen kanssa treenaamaan. Otin vähän kaikkea seuraamisesta paikkamakuuseen ja vire sekä kontakti olivat huomattavasti paremmat, kuin viime treeneissä. Toki häiriötäkin oli vähemmän. Hyvä mieli jäi treeneistä ja se on kuitenkin se pääasia.:) Aiemmin päivällä Milo pääsi myös hetkeksi jäälle juoksemaan, jossa lunta oli ihan kiitettävästi. Leikkauksestahan on nyt jo yli viisi viikkoa (miten aika menee näin nopeasti!?), joten lenkit saavat olla jo vähän rankempia. Maltilla kuitenkin mennään edelleen ainakin seuraavat viisi viikkoa, jonka jälkeen meno saa olla jo huomattavasti kovempaa ja agilityä voidaan aloitella.

Vampyyrille sukua?

Välillä maltettiin olla myös paikoillaan.

Tänään käytin sitten Milon fysioterapeutilla (Elina Karhumäki), eikä mitään ihmeellistä onneksi löytynyt. Pieniä jumeja löytyi, muttei mitään vakavaa. Myöskään oikea puoli (joka on leikattu) ei ollut sen enempää jumissa kuin vasenkaan. Fyssari sanoi, ettei olisi huomannut mitään, ellei olisi tiennyt leikkauksesta, joten hyvä niin! Olkapää ei ole kuitenkaan ehtinyt tehdä toispuoleisuutta Miloon, lähinnä hieman ahtautta etuosaan. Kovasti fyssari kehui Milon takapään lihaksia, ovat kuulemma hurjan hyvässä kunnossa noin nuoreksi koiraksi! Saatiin tehtäväksi sitten treenata etupää kuntoon ja aletaan myös vahvistamaan syviä lihaksia. Sain pinon jumppaliikkeitä, joita aletaan nyt sitten kotona tekemään, jotta saadaan etupää samalle tasolle kuin takapää. Osa saamistamme jumppaohjeista eivät suoranaisesti kuntouta olkapäätä, vaan ovat enemmäkin tarkoitettu agilityssä vaadittavia lihaksia varten.

Niinjoo. Milolla alkoi karvanlähtöaika. Se päätti pudottaa pohjavillansa heti kun kelit alkoi vähän lauhtua (toivottavasti kovat pakkaset on takanapäin). Ja mä kun olen elänyt siinä toivossa, että urokset tiputtaa karvaa jatkuvasti pienissä määrin, niin ei. Furminoin eilen Miloa noin puoli tuntia noin HeVi-pussin verran ja viikonloppuna olis tarkoitus jatkaa sitä projektia.