Kesä tulee

Perjantaina kävin tekemässä Milolle koulun nurmikolle noin 10 metrin jäljen. Alkuun tein ruudun ja ruudusta vähän matkan päässä oli kolmio, josta jälki lähti. Milo haki itsenäisesti ruudun sekä kolmion. Jäljellä oli muutamia kohtia, joihin en nakkia laittanut muutamalle askeleelle ollenkaan, mutta hyvin Milo jatkoi eikä epäröinyt. Jäljen vanhentuessa tein Milon kanssa koulun pihassa tokoa. Otin seuraamista keppipalkalla ja Milo teki tosi hyvällä vireellä ja innolla. Piti kontaktin koko ajan ja pysyi oikeassa paikassa. Otin käännöksiä joka suuntaan ja hienosti koira tuli mukana. Nyt oli ihan eri meininki, kun keskiviikon ohjatuissa. Otin myös pari liikkestä maahan- ja seisomaanmenoa ja nämä tuli täpäkästi ja siitä keppi palkaksi. Osasin lopettaa silloin, kun teki mieli ottaa vielä se yksi toisto.;)

Eilen käytiin juoksemassa ja lenkin loputtua Milo pääsi veteen vilvoittelemaan ja se heitti talviturkin! Ehkä vahingossa, mutta kuitenkin.:D Milo siis lähti kepin perään ja toi sen uimalla takaisin! Tosin tämän "vahingon" jälkeen yritti saalistaa keppiä vain kahlaamalla. Ehkäpä se innostuu uimisesta tänä kesänä, jos tulee oikein lämpimiä hellepäiviä.

Tänään käytiin tekemässä iltalenkki Kaupissa, kun nämä omat metsäpolut alkavat olemaan jo liiankin tuttuja. Käytiin myös rannassa kävelemässä ja kamerakin oli mukana. Oli ihanan rauhoittavaa katsella liplattavaa vettä.

Eilen ja tänään kävin sdp:llä seuraamassa agikisoja ja samalla tapasin Milon velipuolen Bondin (Trust Your Heart Ean)! Kovin oli samanoloinen koira kun Milokin.:) Toivottavasti tavataan uudestaankin niin, että velipuolet pääsevät toisiaan ihan tapaamaankin. En tosiaan viitsinyt Miloa ottaa autoon istumaan, kun tänäänkin on ollut yli 20 astetta lämmintä.

Loppuun vielä kuva, jonka nappasin eilen. Tultiin Milon kanssa lenkiltä, kun sattumalta bongasin räkättirastaan pesän, missä oli kuusi (?) pientä poikasta. Nopeasti otin kuvan ja jatkoin matkaa, ettei niiden emo hermostu.

Kesätukka

Maanantaina Milo muuttui sekalinjaisesta paimenlinjaiseksi, kun Laura näytti Milon turkille trimmauskonetta. Karva on nyt noin kolme senttiä pitkää ja varmasti kasvaa takaisin syksyyn mennessä. Kovasti on tullut komenttia Milon turkin "pilaamisesta", mutta tämä on nyt vain Milon omaksi parhaaksi. Parin päivän havainnoinnin jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että tämä oli hyvä ratkaisu. Lenkillä Milo ei enää läähätä niin paljoa ja kotonakin se ei enää hae sitä kämpän viileintä paikkaa nukkua. Ja itseasiassa se on kovin hellyyttävän näköinen lyhyessä turkissa.:) Se näyttää isolta pennulta ja sen turkki on ihanan pehmoinen. Toki pidän enemmän karvamallista, mutta jos koiran on parempi olla näin, niin silloin se on juurikin niin.

Tiistaina agilityssa tehtiin rataa, joka meni yllättävän hyvin kiemuroistaan huolimatta. Yllätyin, kuinka hyvin Milo haki putken hyppyesteeltä (3-4) ja sain sen mukaan renkaalle (enkä toiseen putkeen). Myös hypyt 6-7 olivat hassussa kulmassa putkeen nähden, mutta sinne Milo sujahti empimättä. (Mittasuhteet piirroksessa on taas mitä on..) Kohtaa 10-11 tehtiin pariin kertaan, kun Milo kiersi putken takaa ja tarkoitus oli saada koira siis etukautta putkeen ja onnistuttiinhan me tässä, kun Marjut kertoi mitä teen väärin.:D Milohan teki ihan oikein, juuri niinkuin ohjasin, mutta kun ohjaus oli päin puuta. Noh, putkesta putkeen sai itsekin painaa täysillä, että ehti ohjata hypylle ja hypyltä takaakierrolla muurille. Välistävetojen kanssa painittiin hetki, kunnes laitoin Milon hetkeksi maahan ja harjoittelin itse mitä mun täytyy tehdä. Ohjasin Miloa siis liikaa itseäni kohti ja se hyppi mua päin! Lopulta sain pelkällä vasemmalla kädellä heitettyä Milon toisenkin hypyn (16) yli ja käännettyä itseni sekä koiran okserille (vaikka olin liian hidas). Käännökset menivät hyvin ja pussiin ohjatessa Milo ei enää muistanut kyseistä estettä ja yritti hypätä esteen yli.:D Muistuteltiin kerran niin, että Marjut nosti pussin suuta ylös ja Milo sai juosta läpi. Muutama toisto tehtiin pussia tämän jälkeen yksittäin niin, että pussin suu oli alhaalla ja Milo sai sinne juosta. Rata päästiin loppuun ja Milo teki vielä hienot lentokeinut. Heti perään uusi yritys keinua ja nyt oli pojalla taas jarrut mukana. Milo oli siis tälläkin kerralla nopea ja hyvä niin!:) Hypyt oli 50cm korkeita, eikä yhtäkään rimaa tullut alas, vaikka koskaan ei olla koko rataa tehty näillä korkeuksilla. Pikkuhiljaa aletaan siirtyä sitten ihan maksihyppyihin. Keppejä ei otettu tälläkään kertaa, kun hallilla ei ole verkkoja. Jossain niitä kyllä pitäisi päästä treenaamaan, että ne sujuisivat kunnolla. Taas tuli todettua, että koira osaa ja lukee ohjaajaa tosi hyvin. Kunhan se ohjaaja vain osaisi ohjata koiraansa! Kova on ohjaajan tiedonnälkä ja mä niiin haluan oppia ja kehittyä tässä lajissa.

Keskiviikon tokot menivät ihan hyvin. Alku paremmin ja loppua kohden Milo alkoi väsyä. Tehtiin ihan alkuun kisamainen paikkamakuu ja kerran Milo taisi asentoa vaihtaa, mutta pysyi varman oloisesti koko ajan. En käynyt kertaakaan palkkaamassa välissä, vaan odotin koko kaksiminuuttisen noin 10 metrin päässä koirasta. Hyvä Tiips!:) Seuraavaksi seuraamista ja kontakti katoili koko ajan, ei ihan perusMiloa tänään. Loppuun luoksetuloa ja hyvinhän Milo eteen tuli, mutta kävellen. Läksyksi vauhtia ja enemmän intoa! Saatiin kuitenkin pari onnistunutta ja vauhdikastakin luoksetuloa, joten ei tämäkään nyt ihan penkin alle mennyt.

Hyvä päivä

Tänään Salon ryhmänäyttelyssä Milo sai junioriluokassa H:n, tuomarina Pirjo Aaltonen. Ihan odotetusti meni ja tätä haettiin. Milo käyttäytyi kehässä hyvin ja oli oma iloinen itsensä, se riittää mulle. Tuomari oli kuulemma kovin tarkka hännänkannosta ja sitähän Milo hienosti selän päällä kantoikin.;) Liikkeessä oli tuomarin mukaan puutteita ja mun on vaikea mennä niistä mitään sanomaan, kun en niitä oikein itse näe. Meidän näyttelyhommat riittää tällä erää, katsotaan josko Milo veteraanina sitten kerää paremmat tulokset kotiin.;) Tässä vielä tuomarin arvostelu:

"Vielä ilmavassa vaiheessa esiintyvä nuori uros, tarvitsee aikaa kehittyäkseen. Kaunis pää, jossa hyvä vahvuus ja mittasuhteet. Hyvät korvat. Hieman ulkokierteiset etukäpälät, oikea karvan laatu. Häntä kääntyy selän päälle. Tulisi liikkua huomattavasti pidemmällä askeleella. Kapeat takaliikkeet ja vielä löysät etuliikkeet."

Ja tässä vielä kuvia (kiitos Maria kuvaamisesta!)

Hetki ennen kehään astumista.

Pääasia, että hauskaa on!

Kameralle ehtii myös poseerata. (Huomaa häntä.)

Kaiken kaikkiaan meillä oli oikein hauska reissu pienistä seikkailuista huolimatta. Monta tuntia meni, mutta eipä se haitannut. Joonas oli oikein pätevä ja sai taas ERI:n. Huomenna sitten leikataan Milolle kesätukka!

Agilitya ohjatusti

Tiistaina alkoi ohjattu agility ja päästiin valvovan silmän alle ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. Huhtikuuhan me treenaattiin kahdestaan Milon kanssa, mutta minä se taidan enemmän treeniä vaatia, kuin Milo.;) Aiemmin kirjoitin siitä, että Milosta on tullut "hidas", mutta eipä ollut hitaudesta tietoakaan, kun Milo pääsi radalle! Mun ferrari on tullut takaisin! Alun tein niin, että lähetin putkeen ihan putken suulta ja juoksin ottamaan vastaan putken vasenta puolta, Milo teki turhan laajan kaarroksen putken jälkeen. Seuraavalla kerralla koitettiin niin, että jäin putken puoleen väliin oikealle puolelle ja hypyn jälkeen käskytin putkeen. Milohan meni, vaikka ajattelin, että se ei välttämättä osaa hakea oikeaa estettä, onneksi olin väärässä. Putken suulla otin vastaan ja käskytin hypyille, nyt Milo kääntyi jo tiukasti. Ja tässä kohtaahan tuli oikeasti itselle jo kiire, että ennätän ennen koiraa hypylle. Kohtaa 11-12 hinkattiin hetki, ennen kuin tajusin käskyn "kierrä" lisäksi oikeasti näyttää kädellä koiralle, että este pitää kiertää. Muurin jälkeen valssilla hypylle, ei ongelmaa. Keinulta putkeen oli piiiitkä matka ja putki ei vetänyt Miloa tarpeeksi, mutta kuitenkin sain sen sinne menemään. Ohjaaja kehui Miloa ja itsekin olin tosi tyytyväinen koiraan.:) Ja vauhtiin!

Keskiviikon toko oli peruttu, mutta mentiin sitten rally-tokoilemaan ja Pulla oli mukana. Rata oli vaikea, mutta ihan hyvin Milo jaksoi keskittyä, vaikka joka välissä ei palkkaa tullutkaan. Pullan tehdessä rataa, Milo teki paikkamakuun. Kävin välillä palkkaamassa ja koira piti hyvin kontaktia.

Torstaina Milo pääsi Sabinan käsittelyyn ja nyt on korvakarvat niin nättinä!;) Kaunistautumisen jälkeen tehtiin pitkä lenkki Jerikon ja Ukon kanssa. Milo oli lenkillä vähän kuriton ja haukkui myös pihatöitä tekevän mummelin. Se on nyt pari kertaa haukkunut epäilyttäville jutuille ulkona ja ilmeisesti sillä on nyt alkanut uusi murrosikä, hirveen kiva. Toivottavasti tämä loppuu yhtä nopeasti kuin alkoikin. Haluan takaisin mun hiljaisen otuksen!

Yksi jälki ollaan tällä viikolla tehty (tänään toinen) ja tällä kertaa tein alkuun makkaruudun ja siitä ohjasin kolmioon, jonka kärjestä lähti muutaman metrin pituinen jälki ja jokaisella askeleella oli nakkia ja jäljen lopussa nakkikasa. Milo teki tosi hienosti töitä ja itsenäisesti lähti kolmion kärjestä jäljelle, haisteli rauhassa mutta kuitenkin eteni koko ajan jäljellä. Tänään tosiaan olisi tarkoitus tehdä vähän pidempi (10-15 metriä) jälki, ellei ala taas satamaan.

Huominen jännittää jo ja ajattelin käydä tänään vielä ravauttamassa Miloa. Tassu- ja mahapesukin pitäisi illalla suorittaa, niin ei jää ainakaan siitä kiinni meidän "menestys" näyttelykehässä.;) Peukut pystyyn, että vähintään se H napsahtaa!

Tampere KV-turistina

Eilen olin katsomassa Tampereen kansainvälistä koiranäyttelyä ja yritin samalla saada jotain vinkkejä koiran esittämiseen. Viikon päästä näihin aikoihin ollaan jo esiinnytty.;) Upean näköisiä bortsuja näyttelyssä oli, mutta kyllä silti omaa silmää miellyttää ne vähempi turkkiset ja pitkäjalkaiset yksilöt. Täältä voi katsoa kuvia näyttelystä. Bortsukehän lisäksi katselin barbetkehän, jossa Joonas sai ERI:n, mutta Joonaksen nuoren iän vuoksi tiukka tuomari ei SERTiä antanut (huomatkaa, kuinka olen oppinut näyttelysanastoa ;)).

Näyttelyn jälkeen suunnattiin lenkille Joonaksen kanssa ja koirista (varsinkin Milosta) oli ihanaa läträtä kuralammikoissa. Suihkukeikka odotti kotona ja samalla pesin koko koiran. Illalla vielä laitoin punkkiaineet, kun niitä ällötyksiä täällä on jo tavattu. Yhtään en ole Milosta löytänyt, enkä toivottavasti tule koskaan löytämään. Aineet nyt varmuuden vuoksi, kun tästä kesästä on ennustettu punkkikesää! Ja tämän päiväisen aamulehden mukaan myös ennätys hyttyskesää, great.

Läträys.

Urpo & Turbo, Äly & Väläys.

Ensi tiistaina alkaakin sitten ohjattu agility ja odotan kyllä hyvin innoissani sitä! Nyt lähden tekemään makkararuudun Milolle ja annan sen tällä kertaa vanheta noin tunnin. Sen jälkeen juoksulenkille, kun ulkonakin on aivan upea ilma! Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, mutta lämpöasteita ei kuitenkaan ole liikaa. Jaksaa juosta.;) Puissa on jo lehdet ja nurmi on vihreää, kesä tulee oikeasti!

Tokot ja jäljen alkeet

Tiistaina sitten oli rallytokon möllikisat ja ihan hyvinhän ne meni. Saatiin 94/100pistettä ja kuulemma virallisessakin kokeessa olisi mennyt tuolla suorituksella läpi. En siis ollenkaan palkannut, vaan tein ihan oikeasti kisamaisesti meidän suorituksen. Palkkaamattomuutta pitää nyt alkaa harjoitella tuollaisissa pidemmissäkin pätkissä, sillä noin puolessa välissä rataa Milolta alkoi kiinnostus loppua kun nakkia ei tullutkaan. Päästiin kuitenkin rata loppuun.:) Ja täytyypä toivoa, että piakkoin jotkut rallytokokisat olisivat jossain lähellä, niin päästäisiin sitten korkkaamaan kisaura.

Keskiviikon tokossa tehtiin alkuun luoksepäästävyys, jossa Milo meinasi nousta "tuomaria" moikkaamaan, mutta malttoi mielensä ja pysyi istumassa. Tämän jälkeen otettiin paikkamakuu ja välihöpötysten ajan Milo oli koko ajan kontaktissa ja palkkailin sitä välillä namilla. Näin saatiin myös hyvää kontaktiharjoitusta. Paikkamakuu (3min?) oli hyvä ja kävin ehkä kolmesti palkkaamassa maahan ja taas siirryin pois koiran luota. Olin välillä selin Miloon ja välillä koiran takana, eikä tämä häirinnyt koiraa, hyvin pysyi. Tämän jälkeen tehtiin seuraamista ja keskityttiin käännöksiin. Multa ylimääräinen käsien heiluttelu pois ja selkeämmät askeleet käännöksissä, kyllä se koira sieltä tulee ja osaa tulla. Treenien loppuun otettiin askelsiirtymiä ja voi että Milo osasi tehdä hyvin yhden askeleen peruutukset! Näitä ei jääty hinkkaamaan, kun onnistuivat niin hyvin.

Ollaan nyt tällä viikolla aloitettu jäljen harjoittelu makkararuudun avulla. Maanantaina kävin tallaamassa pari makkararuutua (noin 1m x 1m) ja Milo oli oikein pätevä tässä. En ohjannut ruutuun vaan Milo itse löysi ruudun ja maltilla haisteli ja söi makkaraa. Jos meni ohi ruudusta niin tarkasti palasi takaisin ruutuun, joten selvästi tajusi jutun jujun. Otin koiran pois ruudusta ennen kuin ehti syömään kaikki makkarat. Keskiviikkona tein ennen tokotreenejä myös makkararuudun ja nyt Milo meni ruutuun jo mun askelia pitkin, taitava pikkumies! Kehuin tästäkin ja taas otin koiran pois ennen kuin kaikki makkarat oli syöty. Aion tehdä vielä muutaman makkararuudun, sellaiset jotka saavat vanheta noin tunnin ja vaikeampaan maastoon. Nythän olen ruudut tehnyt nurmikolle, mutta kuitenkin joka kerta eri paikkaan. Ruutujen jälkeen alan tehdä kolmioita ja sitten niin, että kolmion kärjestä lähtee lyhyt jälki, jonka päässä superpalkka. Siitä sitten vaan jälkeä pidentämään ja toivottavasti kesän loppuun mennessä Milo ajaa jo pitkiäkin metsäjälkiä!

Tänään käytiin taas juoksemassa ja nyt Milolla oli huskyvaljaat päällä. Tämä ei kuitenkaan aiheuttanut kummempia tuntemuksia ja hyvin jaksoi Milo vetää, ainakin alussa... Mentiin aikamoista kyytiä ensimmäiset muutama sata metriä ja sitten alkoi Milolla tahti hiipua. Ravasi kuitenkin lenkin loppuun saakka ja piti hihnankin ihan hyvin kireällä. Lisää harjoitusta molemmille, niin hyvä tulee.

Milo tasan vuosi sitten.

Rallytokoa, juoksutreeniä ja mätsäriä

Viime tiistaina rallytokoiltiin ohjatusti ja koko ajan suunta on ylöspäin. Tehtiin loppuajasta mestariluokan liikkeitä ja ne olivat tosi hauskoja, eikä oikeastaan kovin vaikeitakaan. Milo on siitä helppo koira, että se ohjautuu käsiavuin helposti, joten mm. "tulppaani", ja "pyörähdys" sujuivat ongelmitta. Ensi tiistaina onkin viimeinen ohjattu rallytoko ja meillä on kisat! Toivoin siis, että tehtäisiin kisamainen treeni, jotta heti näkisin missä mennään. Tekisi kovasti mieli jo aloittaa rallytoko-ura, kun se tuntuu niin kovin luontevalta lajilta. Perjantaina oltiin koulun kentällä rallytokoilemassa Marian kanssa ja tehtiin rata kolmeen kertaan, joista kaksi viimeistä palkkaamatta. Milon yhtä energianpurkauskohtausta lukuunottamatta radat meni hyvin näinkin ja pelkillä kehuilla sai virettä nostettua helposti. Katsotaan miten tiistaina menee!

Eilen aloitettiin juoksukausi! Kävin Milon kanssa eilen ja tänään juoksemassa 2,5 kilometrin lenkin ja Milo oli mulla juoksuvyössä kiinni. Oma kunto on sen verran heikossa hapessa, joten pidempiä lenkkejä ei vielä tehdä.:D Mentiin kuitenkin ihan hyvää vauhtia ja Milo jaksoi jopa vetää! Yksi jyrkkä ylämäkikin mentiin reippaasti kun kannustin takana (ja nautin, kuinka kevyesti mäen pääsi ylös)! Välillä veto tosin loppuu, mutta pienellä kannustuksella Milo lähtee taas kiihdyttämään. Pari kertaa piti muistuttaa, että kesken juoksemisen ei ole soveliasta lähteä haistelemaan ja ihan hyvin Milo on tähän oppinut jo nyt. Tätä lisää! Milolle tekee hyvää tasaiset ravilenkit ja toki itselle juokseminen on vain ja ainoastaan hyvä asia.

Tänään olikin sitten mätsäripäivä. Kyllä, vein Milon mätsäriin! Meillähän on siis parin viikon päästä virallinen näyttely ja halusin vähän harjoitusta tulevaan. Milo ravasi nätisti (häntä ylhäällä), ei laukannut ja malttoi seisoakin ihan hyvin. Pari kertaa meinasi mennä pylly maahan, varsinkin silloin kun tuomari tuli kopeloimaan. Hyvin Milo antoi kuitenkin tuomarin kopeloida ja katsoa hampaat, ei väistänyt ollenkaan vaan otti häntä heiluen miestuomarin vastaan. Tuomari vain totesi, että "taitaa olla tokokoira"... Ravissa Milo ei kuitenkaan mua katsonut, taisi pitää vaan paikan tarkasti mun jalan vieressä. Eipä tämä nyt mulle mikään ongelma ole, näillä me mennään eikä aleta kummemmin ravia harjoitella "paremmaksi". Saatiin punainen nauha, mutta ei sijoituttu. Hyvä kokemus ja olin ihan ylpeä Milon käytöksestä!:) Punaisten kehässäkin malttoi ravata nätisti, vaikka pienessä tilassa oli noin 20 koiraa ja ihan kuonot edellä olevan hännässä ravattiin.

Paimennuspäivä

Eilen oltiin Somerolla paimennuspäivällä ja Milo pääsi neljästi lampaille päivän aikana. Eka kierros oli vähän rauhallisuuden hakemista ja muistuttelemista siitä, mitä se paimentaminen oikein onkaan. Loput kerrat sujuikin jo aina vain paremmin ja viimeisellä kerralla saatiinkin aikaiseksi hyvääkin toimintaa! Meidän tehtävä oli isolla pellolla kiertää muutaman kymmenen metrin päässä oleva sähkötolppa ja saatiinkin se hyvin kierrettyä. Takaisin tullessa lampailla oli kova veto oikealle ja sinnehän ne lähtivätkin, mutta Milo haki lauman mulle takaisin, kunnes lampaat lähtivät taas karkuun. Saimme kuitenkin lopulta tuotua koko lauman takaisin haluttuun paikkaan. Tosi vaikeaa yrittää lukea lampaiden liikettä, pysyä itse pystyssä ja vielä koko ajan keskittyä koiran tekemiseen. Milolle sai antaa kovaan ääneen käskyjä, ettei se lähde liian innokkaasti kohti lampaita. Lisää rauhallisuutta siis koiralta. Milo on tässä mielessä hyvin monikerroksinen koira. Joissain tilanteissa se vaatii oikeasti kovaa käskyttämistä, eikä todellakaan mene siitä rikki. Kotioloissa se tottelee puolesta sanasta ja on rauhallinen. Se osaa olla hyvinkin rohkea (esim. hevosta paimentaessa) ja toisaalta joissain tilanteissa aika nössö. Muiden koirien kanssa se on melko alistuvainen (ei heti alistu, mutta näyttää olevansa vaaraton) ja monesti se sen vuoksi otetaankin dominoivien koirien keskuudessa silmätikuksi. On ollut jännä huomata, kuinka monta erilaista puolta Milosta löytyy ja miettiä, kuinka monta puolta siitä on vielä näkemättä. Ja kuinka saisin ne parhaimmat puolet kaivettua siitä esiin! (Iso kiitos alla olevista paimennuskuvista Sabinalle!)

Tekemisen meininkiä.

Milo ja Frodo seuraavat, miten Svedu paimentaa.

Postissa saapui tänään myös uusi kamera ja hetki varmaan vierähtää siinä, että opin käyttämään sitä. Parit kuvat ehdin kuitenkin tänään ottaa ja oikein mukavalta kapistukselta tuo uusi Nikon D7000 vaikuttaa.